Vihaan sitä että sä olet joskus kävellyt mun elämään. Vihaan sitä että meillä on paljon yhteisiä muistoja. Vihaan sitä että sä pyörit mun päässä jokaikinen päivä. Vihaan sitä että sä oot siinä vaikka et ookkaan siinä. Vihaan sitä että en saa suutani auki. Vihaan sitä että en saa sanotuksi mitä päässäni pyörii. Vihaan sitä että mulla on paha olla.
Kaikki tuntuu taas ihan mahdottoman raskaalta. Ehkä siksi kaikki tuntuu niin raskaalta kun elämä tuntuu pyörivän samassa urassa jo neljättä vuotta. Ehkä se tuntui raskaalta siksi kun jokapaikassa on vaan rakastuneita pareja. Ehkä se tuntuu siksi raskaalta kun kaikki tuntuvat jälleen lisääntyvän. Miksi tää on näin raskasta? En jaksais miettiä tätä jokaikinen päivä ja yö.
