Stone Sour-Gone Sovereign/Absolute Zero
Toivon sitten tosiaan että jaksatte kuunnella kaikki biisit niissä väleissä mihin oon ne linkannut :)
Okei nyt kaikki tietää millaisesta musiikista puhutaan joten voimme aloittaa. Stone Sour ah mikä bändi! Olen sitä tässä jo muutaman vuoden kuunnellut ja innolla olen odottanu koska saisin nähdä bändin livenä. No loppuvuodesta kuulin sitten että bändi on tulossa Rock The Beachiin joten samantien alkoi selvitys MITÄ, MISSÄ, MILLOIN ja KUINKA KÖYHÄKSI REISSU MUT TEKEE? No selvitys tuotti tulossa ja keksin miten nään Stone Sourin ja aivan mahtavia live keikkoja vetävän Rammsteinin ja vieläpä ilmaiseksi. Talkootyöt, lähestulkoon jokaisella festarilla suositaan talkootyöläisiä, koska helppoa ja halpaa. Talkootyöläiset meinaan usein palkitaan festareilla ilmaisella sisäänpääsyllä festareille ja jos oikein hyvä tuuri käy saa myös ruokaa ja majoituksen. Tällä kertaa talkoolaisille ei luvattu muuta kun lippuja festareille ja ruokaa. No minä sitten ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi ja muutaman viikon päästä sähköpostiin sitten pamahti ilmoitus että tervetuloa työvuorosi ovat silloin tällöin ja tuolloin. Vapisin innosta näkisin Stone Sourin enkä edes köyhtyisi konkurssin partaalle.
Festaritalkootöistä vielä sen verran että olen ollut 2009 ja 2010 provinssissa talkoohommissa ja siellä homma toimii moitteettomasti! Sielä on järjestetty työntekijöille majoitus, parkkipaikat ja ruuat sekä kuljetus festarialueelle (siis jos ei omalla autolla ole mahdollisuutta liikkua). Päivät ovat toki pitkiä mutta jos vaan löytyy bändejä mitä haluaa mennä katsomaan vaikka rahallinen tilanne ei sitä sallisi niin talkootyöt on loistava vaihtoehtoinen festarikokemus.
Noniin sitten takaisin aiheeseen. Kesäkuun 24päivä koitti pitkän odotuksen jälkeen ja matka kohti helsinkiä voi alkaa! Innosta puhkuen lähden ajamaan aamu kuuden jälkeen kohti stadia. Perillä tajuan ettei kovalla vaivalla suunnittelemani parkkipaikka käytäntö ollutkaan ihan yksinkertaista. No mutta ei siitä sen enempää sain auton pienen selvittelyn jälkeen parkkiin juuri sinne minne pitikin. Maanantain työpäivä piti sisällään kaiken näköistä pientä näpertämistä ja tavaroiden kanniskelua. Ei siis mitään hirveän ihmeellistä ihan perus viimehetken valmisteluja. Tiistaipäivä olikin sitten jo vähän toista luokkaa. Heti aamusta sain niinkin hauskan tehtävän kun bäkkäreitten viimeistely. Olin hetken suu auki ja kysyn vastaavalta että: "anteeks voitko toistaa?!" ja ei en ollut kuullut väärin tiistai päivän ohjelmassa oli siis bäkkärit kuntoon vaikka henki menis. Alku järkytyksestä toivuttuani (huomioidaan tässä kohtaa että festarit alkoi vasta keskiviikkona eli ei en ollut artistien kanssa samaa aikaa bäkkärillä) aloin selata listaa missä oli listattu asioita mitä mistäkin bäkkäristä piti löytyä. Kävin kaikki bäkkärit läpi ja katsoin että kaikki tarvittavat asiat löytyy ja siinä samassa kannoin kaikille bäkkäreille matot ja pyyhkeet. Pyyhkeistä puheen ollen tiesittekö että Green Day vaatii bäkkärille 85pyyhettä? No nyt tiedätte. Pyyhkeiden keskiarvo kuitenki oli 30kpl/bäkkäri. No ei siinä mitään hetki meni niidenkin kantamisessa. Kun kaikki ykköslavan bäkkärit oli hoidettu oli vuorossa kakkoslavan bäkkärit. Tässä kohtaa aloin täristä innosta kun tajusin että MINÄ SIIS MINÄ olin se ketä sai kantaa pyyhkeet ja matot Stone Sourin bäkkärille (ja muistutan taas siellä ei siis ollut yhtään bändin jäsentä missään bäkkärillä koska festarit alkoivat vasta keskiviikkona). Mä koin asian kunniana ja ones in a lifetime tilanteena, koska mikä on todennäköisyys että pääsisin Stone Sourin bäkkärille enää ikinä? Tilanteesta on myös todistusaineistoa:
Mutta joo hirmuinen homma niiden kaikkien bäkkäreitten kanssa oli mutta oli se sen arvoista. Harvemmin sitä tosiaan tulee kannettua tavaraa yhtään mihinkään bäkkärille.
Tähän väliin kaikki voisivat kuunnella Stone Sourin klassikkobiisin
Stone Sour-Through Glass
Ah Corey ihana mies <3
Noniin sitten itse asiaan eli keskiviikko ja STONE SOUR! Se kauan odotettu päivä oli vihdoin täällä ja kello mateli kun odotin että pääsen kauan kaivatulle keikalle. Odotus toki palkittiin ja pojat veti aivan uskomattoman hyvän keikan! Maailmassa ei riitä sanat kuvaamaan niitä musiikkiorgasmien määriä mitä keikan aikan sain. Kaikkia biisejä mitä olisin halunut livenä kuulla ei tietenkään soitettu mutta ehkä parempi niin koska multa olis varmaan lähtenyt taju siitä onnellisuuden määrästä. Mutta kaikki biisit mitä osasin arvoida soitettavaksi soitettiin ja muutama yllätysnumerokin showsta löytyi. Ah ihanaa Stone Sour on nyt nähty livenä voin siis kuolla onnellisena.
Stone Sourin keikan jälkeen mulla oli vielä yksi työvuoro. Työvuoro oli merkattu ykköslavan taakse ja alkamis aika oli kutakuinkin sama milloin Green Dayn oli tarkoitus lopettaa keikkansa. Yllättäen keikka sitten venyi mutta ei se niin haitannut meinaan meni sitten käsitys "eturivi" aivan uuteen uskoon. Me työntekijät päästiin seuraamaan keikkaa mellakka-aitojen "paremmalle puolelle" eli sen ihanan järjestyksenvalvoja rivin eteen mikä siis seisoo lavan ja yleisön välissä. Siinä oli ihan siistiä hengailla ja jammailla Green Dayn tahtiin.
Fiilistellään taas
Green Day-American Idiot
Kun Green Day sai keikkansa päätökseen oli aika siirtyä töihin. No ajatuksena tietysti oli että jotain yleistä lavan siivous hommaa yms jouduttaisiin tekemään eikä se arvaus nyt hirveän metsään mennyt. Lavaa kyllä siivottiin mutta sitä siivottiinkin sitten Green Dayn tavaroista. Green Dayn oma grew pakkasi valot, soittimet ja kaikki muut kamat mikä heille kuului ja me talkoolaiset sitten saatiin roudata kaikki kamat rekkoihin. Okei jälleen kerran ajatus oli vaan että WAU! Siinä roudatessa tajusin ettei roudaaminen ole voimalaji vaan tekniikka. Kaikki kuitenkin kulkee pyörillä joten ei se niin hirveän vaikeaa ja raskasta ole. Voimaa toki piti olla että laatikot sai liikkeelle mutta eihän se nyt ollut meikäläiselle mikään ongelma. Kaiken kukkuraksi saatiin vielä Green Dayn omalta crewlta paidat missä lukee Green Day Local Crew. Ei sellaisia paitoja ihan joka pojalla olekkaan!
Green Day oli pakattu rekkoihin ja sitten oli vuorossa se kauan odotettu hetki MÄ PÄÄSEN KOTIIN! Oma sänky kuullosti kaikkien kolmen päivän kohokohdalta. Auto alle ja Turkua kohti.
No eipä mun Rock The Beach festarointi vielä kuitenkaan siihen loppunut. Lauantain ohjelmassa oli vielä RAMMSTEIN! Rammsteinin olen nähnyt jo kerran provinssissa 2010 ja niiden lavashow oli jotain niin siistiä, hienoa ja mahtavaa että uudestaanhan se oli nähtävä. Soitin siis kaverille joka oli innosta soikeana lähdössä mukaan, olihan mulla sentään ilmaiset liput. Joten lauantai-iltana auto starttasi jälleen Turusta kohti hietsua mukanaan kaksi jotka odottivat huikeaa showta ala Rammstein.
Tässä välissä otetaan tuntumaa saksalaiseen heviin
Rammstein-Du Hast
Tuntuma on nyt otettu joten voidaan jatkaa. Rammstein bändi jota ei koskaan ole listahittejä enempää tullut kuunneltua mutta provinssin keikan jälkeen oli pakko todeta WOU toi bändi on mahti livenä. Löytyy pommia, liekkejä, savua ja aivan järkyttävän upeita valoja. Ah mahti tehosteet, mahti valot ja mahti keikka näin lyhyesti sanottuna. Fiilistellään Rammsteinia vielä seuraavin keinoin:
Rammstein-Ich Tu Dir Weh
Näihin kuviin näihin tunnelmiin ROCK ON!
