No enpä menis sanomaan. Vuosi vaihtui ikää tuli lisää mutta muuttiko vuoden vaihde jotain muuta kun ikänumeroa isommaksi? Eipä siltä ainakaan näytä tai tunnu. Samat ongelmat ja murheet on edelleen mielessä ja lisää stressattavaa ja mietittävää tuntuu tulevan lisää ovista ja ikkunoista. Mikä siinä on että uuden vuoden aikaan toivotaan ja uskotaan siihen että jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu? Ainahan sitä tietysti voi toivoa mutta tällä potkumäärällä millä elämä on mua päähän potkinut ei vaan jaksa enää uskoa mihinkään uuteen ja hienoon. Kaikki on samaa vanhaa (ja yleensä paskaa) vuodesta toiseen ilman minkäänlaista muutosta ja jos muutosta tapahtuu se yleensä tapahtuu huonompaan suuntaan.
Mulla on ollut tässä pari kuukautta pää aivan sekaisin. Lähinnä ehkä sen takia että mun elämästä katosi henkilö jonka olisin halunnut pitää lähelläni. Tää on asiana sellanen et en pääse tästä varmaan ikinä kokonaan yli, liikaa asioita jäi leijumaan ja koska puheväleissä ei enää olla vastauksia on turha odottaa. Tai no tää on ehkä ainoa asia minkä suhteen jaksan uskoa että saisin vastauksia joskus mutta koska se joskus on? Odottaminen ei koskaan oo ollu mun juttu joten jännittää vähän että koska tän asian sais painettua sen verran taka-alalle että pääsis ees vähän eteenpäin ja voisi olla miettimättä ja stressaamatta. Haluan vastauksia nyt ja heti!
 |
| Päivänpaisteeni mun<3 |
Stressiä ja murheita, murheita ja stressiä siinä tuntuu nyt olevan mun tänhetkinen elämä. Mietin, pohdin, stressaan ja enkä välttämättä aina tossa järjestyksessä, mutta onneksi tähänkin kaikkeen sain edes pienen "iltavapaan" kun juhlin vanhenemistani. Synttärit on mulle syy käskeä kaikki kaverit samaan paikkaan samaan aikaan hengailemaan. Tosin kaikki kaverit ei vissii oo ihan vielä hiffannut että kuinka tärkeetä olis mulle että he ilmestyvät paikalle, mutta onneks löytyy niitäkin ketkä tulee mutisematta. Tänäkin vuonna perinteiseen tyyliin alottelu hengailua meillä ja siitä sitten Eerikinkadulle. Kaikki meni paremmin kun hyvin pientä tunne myrskyä lukuunottamatta. Kiitos onnistuneesta illasta kuuluu niille jotka sitä oli mun kanssa viettämässä! Paljon mua on myös facen ja tekstiveistien välityksellä onniteltu mutta ehdottomasti parhaan onnittelun sain rakkaalta siskoltani, mulle tuli viesti missä oli pelkkä äänite, kuuntelin sen ja meinasin purskahtaa itkuun. Mun maailman ihanin kummityttö siellä toivotti mulle hyvää syntymäpäivää ja kertoi rakastavansa mua. Se pieni ihanuus osaa sitten aina pelastaa päivän vaikka ei sitä vielä itse ymmärräkkään.
Tässä nyt tälleen lyhyesti alkuvuoden kuulumiset ja vuodatukset. Menen nyt peitonalle piiloon pahaa maailmaa ja elämää jos vaikka hetken onnistuisin piilottelemaan sen potkuilta.
