Mikä siinä on?

Mikä tää uus muoti-ilmiö on? Mikä hinku kaikilla nyt yhtäkkiä on tullut? Lisääntyminen tuntuu nyt olevan päivän sana. Oonko mä jotenkin out kun en oo raskaana?

Tässä viimeaikoina on tullut hirveästi vauvauutisia ja se on nyt taas asia mitä en tajuu en sitte yhtää. Kaverit ja tutut ikähaarukalla 20-25 on nyt alkanut lisääntymään oikeen urakalla. MIKSI?! tässä iässä parisuhteet ei välttämättä ole millään parhaalla mahdollisella pohjalla ja silti on pakko tehdä muksuja, lapsi ei sitä parisuhdetta tule pelastamaan. Tajuaako kukaan kuinka rankkaa lapsen kanssa on? Ihmiset elää luulossa että vauva on kiva juttu ja ihan helppo hoitonen mutta mikä on tottuus? Totuus on se että eka vuosi lapsen kanssa on todella rankka. Yöunet ovat olemattomat koska yöllä pitää herätä syöttämään se ihana rääkyvä paskakone. Pyykkivuori paisuu jäätävää vauhtia, tiskit tulvivat yli altaasta koska kukaan ei pysy perässä tuttipullojen pesussa ja kämppä haisee järkyttävälle, koska roskis on täynnä kakkavaippoja. No ei siinä mitään jos sattuu tykkäämään tuosta kaikesta työmäärästä niin mikäs siinä.

Itse en ole valmis vaihtamaan kallista vapaa-aikaani kakkavaippoihin ja pyykkivuoreen (koska kuten kaikki mut tuntevat tietää että mä VIHAAN PYYKINPESUA! tai no eihän peseminen mikään homma ole mutta se kuivumaan laittaminen ja kaappiin viikkaaminen). Kyllähän se vauvantekoharjoittlu on kivaa mutta luulis nyt et jokainen meikäläisen ikäinen on joskus kuullut sanan EHKÄISY. No seuraavaksi joku fiksu tulee sanomaan mulle että "ei se oo kumin kans nii kivaa" tai "ei mulle sovi pillerit nii painellaan siks paljaalla" MITÄ VITTUA?! kumpi mahtaa ihmisen mielestä olla kivampaa seksi kumin kanssa niin että voit olla 99% varma siitä että seuraavan yhdeksän kuukauden päästä ei tarvitse vaihdella paskavaippoja vai se että aina kerran kuussa jännitetään kilpaa että tuleeko ne menkat sieltä? Itse ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että harrastetaan sitä seksiä sitten vaikka vähän enemmän kunhan ehkäisy pelaa.

No tästä päästään aiheeseen lisäännytään koska ehkäisy pettää. Mulla on tuttuja jotka ovat lisääntyneet koska ehkäisy on pettänyt. Itse olen sitä mieltä että jos ehkäisy pettää, niin lapsi on tarkoitettu tähän maailmaan. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mikään ehkäisy keinohan ei ole täysin varma mutta pillerit jos pettää niin siinä ei ole muuta vaihtoehtoa kun valmistautua vanhemmuuteen. Tähänkin mulla on ei nyt omakohtaista kokemusta mutta eräs kaverini pamahti pillereiden kanssa paksuksi. Siinä kohtaa ei paljon edes mietitty mitä tehdään, ratkaisu oli selvä lapsi pidetään ei puhettakaan abortista. Ymmärrän ratkaisun täydellisesti, koska kuten aikaisemmin sanoin jos ehkäisyn läpi pamahtaa paksuksi, siinä on sitten jo niin sanotut korkeat voimat pelissä.
Joo tää on taas aihe mistä voisin spekuloida loputtomiin mutta jatketaan joskus myöhemmin koska,

On vielä yksi asia mistä on pakko hiukan avautua aiheeseen liittyen. Nimittäin asia mitä olen myös miettinyt on isäehdokkaat. Jokaiselle 20-25vuotiaalle miehelle isyys on pelottava asia. Näin mitä kavereilta olen kuullut ja joidenkin mies puolisten kavereiden kanssa keskustellut asiasta. Miehet pelkäävät "vapauden" menetystä (vapauden siksi heittomerkeissä koska itse näen asian niin että kun saa lapsen ei vapautta kokonaan menetä koska lapsenkin kanssa voi liikkua käytännössä missä vaan ja jos joku nyt ei tajua mitä tällä tarkoitan niin saa sitten omassa päässään miettiä mitä haen takaa). Siis isäehdokkaat, jos nainen kokee että hänen ainoa elämäntehtävä tässä maailmassa on se että on äiti niin eikö silloin pitäisi etsiä sellainen mies ketä kokee elämäntehtäväkseen olla isä? Koska itse en näe mitään järkeä alkaa "salaa" tekemään lapsia ihmisen kanssa ketä niitä a)ei halua koskaan tai b)ei halua vielä? Koska kaikkihan tietävät miten siinä sitten käy, yksinhuoltajaksi se äiti sitte jää, halusi tai ei. En millään jaksa usko että kukaan kokee että "elämäntehtäväni on toimia yksinhuoltajana", se vasta rankkaa onkin varsinkin jos lapsia on enemmän kuin se yksi. Toinen isäehdokas josta minä nään on punaista on addikti. Jos ihmisellä on elämässä aine joka menee kaiken siis kaiken muun edelle, miten hän voi olla hyvä isä? Okei omalla tavallaan voi mutta silti asia mitä en ymmärrä. Tää on taas näitä asioita mistä voisin paasata loputtomiin ja ilmaista mielipiteeni todella jyrkästi mutta ehkä annan asian olla, jokainen varmaan ymmärtää mitä hain tällä takaa, vaikka jätän avautumisen tähän.

Hirmusesti tuli taas tekstiä ja kaikenlisäksi hyvin epäselvää sellaista mutta koittakaa ymmärtää ainakin pääpiirteittäin mitä hain takaa.
MUISTAKAA EHKÄISY kiitos ja näkemiin tältä erää
P.s jos tekstistä löytyy kirjotusvirheitä, niistä ei tarvise sitten kuittailla koska olin urhea ja näpyttelin koko yllä olevan tekstin puhelimella, mikä on rankka juttu lumian autocorrektin kanssa.

Kumpaa kusetetaan enemmän itseä vai kavereita?

Nyt kun olen tässä jo muutaman viikon kerännyt vihaa seurustelevia ihmisiä kohtaan ajattelin purkaa kaikki nyt sitten kerralla. Joten jos nyt älyät "hei mä seurustelen" niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän tai kestät mun kritiikin.

Joten aloitetaan vaikka siitä että, kesä tulee joten kaikki haluaa itselleen jokun kesäheilan jonka kanssa voi sitten kuherella koko ajan ja joka paikassa, mikä on ihan vitun ärsyttävää! Ei oikeesti ole mitään muuta yhtä ällöttävää kun kävellä kaupungilla ja kattoa kun nuolevia pareja on joka paikassa kuolaamassa ja lääppimässä. JOKU ROTI KIITOS! Jos kerran on pakko kuolata ja lääppiä niin onko sieltä kotoa pakko lähteä johonkin? Oikeesti yrittäkää edes pitää näppinne erossa toisistanne ja jos se on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa niin ehkä voitte sitten suorittaa pakolliset julkisenpaikan vieraliut eriaikaan, kiitos!

Ja sitten mun lempi aihe mistä jaksan ottaa lämpöä kerta toisensa jälkeen. Kaverit ja niiden poikaystävät (kyllä puhun tällä kertaa vain naispuolisista kavereistani koska en ole kokenut samanlaista syrjintää poikapuolisten kavereitten kanssa). Mikä siinä on että vaikka kuinka vannotaan "sit kun mä alan seurustelee nii mulla on ihan yhtäpaljon aikaa teille kun ennenkin ja jooo tuun teijän kans vaiks mihin en mä mitään lupaa tarvii" ja kuinkas sitten käykään? Naisia ei näy enää missään ja puhelimeen ei vastata (eikä varsinkaan soiteta takaisin). Onks tää homma jotenki niin et sitten kun se parisuhde status ilmestyy facebookkiin niin silloin automaattisesti ignoorataan kaikki sinkkukaverit? Koska niin käy ja aina! Vaikka oltais kun paita ja perse nii jos paita alkaa seurustelemaan niin perse saa sitten pärjätä omillaan vaikka olis mitä huolia. Onko se sitten reilua? Onko se todellista ystävyyttä että toinen jätetään kokonaan oman onnen nojaan? Jotenkin tuntuu että seurustelevat ihmiset tulevat "pakollisiin" bileisiin (esim. synttärit, vappu, yms) näyttäytymään vaan siksi että "voivat todistaa ettei mikään ole muuttunut" vaikka kaikki on muuttunut. Itselleen he uskottelevat varmaan muuta mutta totuus on että mikään ei ole niinkun ennen.

Tällä hetkellä mulla on seurustelusta sellainen mielikuva että vaihdetaan kaverit ja vapaa elämä yhteen ihmiseen ja neljän seinän sisällä istumiseen. Ja ei henkilökohtaisesti en ole koskaan seurustellut, enkä häpeä myöntää asiaa koska mulla on nyt aikaa nauttia nuoruudesta ja säheltää mielinmäärin tehden milloin mitäkin, ilman että täytyy kotiin tullessa vastata yhteenkään kysymykseen.

Tässä oli nyt pieni purkautuminen aiheesta seurustelu mutta, ei hätää lisää tulee vielä koska tästä aiheesta jaksan jauhaa vaikka maailman tappiin asti!

Jos otit tekstistä nokkiisi niin omapahn on ongelmasi mielestäni varoitin alussa että, jos tajuat seurustelevasti kannattaa lopettaa lukeminen tai kestää kritiikki.