Siinä on mun parin viime viikon teemat. Mut on siis leimattu selkäänpuukottavaksi lehmäksi ja agressiiviseksi lastenhakkaajaksi. Ja mistä kaikki tämä kunnia on mulle suotu? Minäpä kerron.
Selkäänpuukottaja lehmä tittelin sain kun myönsin sen ihan itse itselleni (HUOM! Myönsin siis tittelin ITSE ITSELLENI, joten kenenkään on turha tulla mussuttamaan että jauhan tuolla ympäri kyliä että olen väittänyt että joku on mua lehmäksi haukkunu!) Tähänkin on monta tarinaa mistä tämä "lempinimi" juontaa juurensa. Niitä salaisuuksia en sen kummemmin ala teille avaamaan, ne tietävät ketkä tietävät ja ne ketkä ei asiasta mitään tiedä saa sitten henkilökohtaisesti tulla multa kysymään, kerron ehkä lisää ehkä en. Sen voin kertoa että rakastan mun uutta lempinimeä enemmän kuin mitään muuta lempinimeä, kertoohan se kuitenkin kaiken mun luonteesta vai kertooko sittenkään?
Sitten mun uus luonteenpiirre agressiivinen lastenhakkaaja, en ole siis itse tietoinen tästä kyseisestä luonteenpiirteestä, tietääkseni en ole kenekään jälkeläisiä mäiskinyt, potkinut tai heitellyt seinille. Tosiaan tarina sai alkunsa kun olin "rakkaan" isoäitini kanssa syömässä (tähän väliin kerrottakoon että kyseisellä mummelilla on ihan oikeasti korvien välissä vikaa, en tiedä mikä vika disgnoosi paperissa mahtaa lukea mutta jotain siellä korvien välissä on löysällä ja pahasti) ja kuten kuvioon kuuluu hän sitten aloitti sen mun hermojen kiristämisen ihan tasan sillä sekunnilla kun autooni hyppäsi. Siinä sitten taisteltiin kaikki aiheet huutamalla läpi (mun kaverit, työttömyys, yms) ja sitten sain vihdoinkin syyn siihen miksi en ole vielä päässyt töihin: Mulla on käytöshäiriöitä ja vihanhallintaongelmia. Näin jälkeenpäin mietittynä mullahan käytöshäiriöitä on mutta ne yleensä ilmenee kaveripiirissä missä kaikilla muillakin on vähän kyseenalaiset käytöstavat (kaikella rakkaudella kaiffarit, älkää muuttako tapojanne teijän kanssa saa aina parhaat naurut). Vihanhallintaongelma diagnoosi ei sinänsä yllätä, ja tähän väliin ei en hakkaa ihmisiä, tuttuja enkä tuntemattomia (muuta kun läppäse kavereita läpällä mutta sitähän tekee moni muukin?). Mä ainoastaan huudan ja raivoan ja jos nyt jotain on pakko hakata (ja se ei ole yleistä, yleensä huudan ja kiukuttelen vaan) niin sitten viha kohdistetaan johonkin sellaiseen esineeseen/asiaan joka todennäköisesti rikkoo jotain mun kropasta. Tässä on siis syyt siihen miksi olen työtön, en osaa käyttäytyä ja hakkaan kaiken aina paskaksi. On se hienoa että mummeli osas mun ongelmat diagnosoida joten eikun vihanhallintakurssille ja käytöskouluun!
Mutta takaisin asiaan. Mummeli sitten tosiaan päätti ilmoittaa että hän on sitä mieltä että mä en saa koskaan tehdä lapsia, koska olen niin vihainen ja agressiivinen kokoajan että heittelisin lastani vaan ympäri seiniä (tässä kohtaa meinasin heittää auton tiensivuun ja todeta kävele ole hyvä). Siihen sitten totesin että pidäks sä mua tosiaan niin pahana ihmisenä et hakkaisin omaa lastani?! Miks helvetissä mä niin tekisin? Ehkä just siks ku en vielä ole valmis äidiksi niitä lapsia ei ole vielä ilmaantunut. Eipä siihen sitten mitään vastausta sen enmpää saatu, mikä ei sinänsä yllätä. Mutta tosiaan oli aika voittaja fiilis kun oma mummeli haukkui lastenhakkaajaksi.
Tosiaan jännä juttu, monella kaverilla on lapsia ja ainakaan ketään heistä ei vielä ole huomannut että niiden jälkeläisiä olisin hakannut. Ja kaikenlisäks mulla on kaks maailman ihaninta kummilasta (joilla on siis maailman ihanin kummitäti) eikä mulle ikinä tulisi mieleenkään heitä hakata tai heitellä seinille, päinvastoin haluan hukuttaa nämä pienet ihanuudet haleihin, suukkoihin ja pehmoleluihin (jos niihin pehmoleluihin varaa olisi).
Sellainen avautuminen tälläkertaa innolla jo odotan ens viikkoa ja uutta diagnoosia!
